VAALENNEET VAINIOT
Johanneksen evankeliumi luku 4:
Sillä välin opetuslapset kehottivat Jeesusta sanoen: "Rabbi, ota syötävää!"
32. Mutta hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä."
33. Opetuslapset sanoivat toisilleen: "Onkohan joku tuonut hänelle syötävää?"
34. Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.
35. Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta sadonkorjuuseen'? Minä sanon teille: kohottakaa katseenne ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat vaalenneet sadonkorjuuta varten.
36. Leikkaaja saa palkkaa jo nyt ja kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, jotta kylväjä ja leikkaaja voisivat iloita yhdessä.
37. Tässä toteutuu sanonta: 'Toinen on kylväjä ja toinen leikkaaja.'
38. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, mistä ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat nähneet vaivan, ja te olette päässeet korjaamaan heidän työnsä tulokset."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 4:31-38)
31.Opetuslapset eivät tavanneetkaan Jeesusta väsyneenä ja nälkäisenä, niin kuin olivat odottaneet. Kehottaessaan Jeesusta syömään he tarkoittivat hyvää, mutta heidän neuvonsa ei oikein sopinut tilanteeseen. He eivät ymmärtäneet, miten Jeesus saattoi olla levänneempi ja iloisempi kuin heidän lähtiessään hänen luotaan.
32.Opetuslasten ollessa kaupungissa Jeesus puhui naiselle juuri niitä sanoja, joiden tarpeessa tämä oli. Nyt hän puhui opetuslapsille heidän tarpeensa mukaisesti. Näin Jeesus käytti ajan viisaasti. Nainen ei ollut ymmärtänyt, että elävä vesi oli Jumalan antama lahja. Opetuslapset taas eivät ymmärtäneet, mitä oli se ruoka, joka sai Jeesuksen kylläiseksi. He ajattelivat aineellisia, hän hengellisiä.
33.Oli aivan mahdotonta, että joku olisi tuonut Jeesukselle ruokaa täällä Samariassa. Opetuslapset eivät myöskään kysyneet häneltä tätä suoraan. Se, että he ylipäänsä ajattelivat jotakuta henkilöä, osoittaa, miten vähän he ymmärsivät Jeesuksen suhteesta Isäänsä.
34."Hänen tekonsa" ei ole sama kuin se erityinen tehtävä, jota Jeesus oli tullut suorittamaan, vaikka Jeesuksen sovituskuolema liittyykin läheisesti kaikkeen siihen, mitä Isä tahtoo tässä maailmassa tehdä. Jeesus kuvaa seikkaperäisesti Isän tahtoa 6:38-39:ssä. Jeesus ei milloinkaan epäillyt sitä, että Isä oli lähettänyt hänet. Vain siellä, missä Isä oli alkanut työn, Poika saattoi sen täydelliseksi. Eikä Isä suorittanut sitä valmiiksi ilman Pojan myötävaikutusta. Jeesus antautui täydellisesti tähän työhön, kunnes hän saattoi ristillä huudahtaa: »Se on täytetty.» Hänen ruokansa oli Isän tahdon toteuttaminen.
35.Jeesus ilmaisi opetuslapsille näkynsä ja johdatti heidät siihen runsaaseen työhön, johon hän itse oli antautunut. Palestiinassa kylvöaika oli lokakuun lopusta joulukuun alkuun ja sato korjattiin neljä kuukautta myöhemmin. Kylvöaikana maamiehet rohkaisivat toisiaan sanomalla: »Neljän kuukauden kuluttua tulee korjuun aika.» Jeesus viittasi varmasti näin sanoessaan samarialaisiin, jotka olivat matkalla hänen luokseen, ja puhui välittömästä elonkorjuusta. Jeesus puhui elonleikkuusta Jumalan valtakuntaan syntisessä Sykarissa eikä uskonnollisessa Jerusalemissa.
36.Ihmisen pelastus on "hedelmää iankaikkiseen elämään". Toisten voittaminen merkitsee sitä, että kokoaa lisää hedelmää. Tietäessämme, ettei Kristukselle tehty työ ole turhaa, voimme toimia rohkeina. Jeesus oli juuri kylvänyt, ja opetuslapset saivat olla heti mukana korjaamassa. Kylväjä ja leikkaajat saivat iloita yhdessä.
37.Tämä on tärkeä muistutus. Sanaa käytettiin kielteisenä sananlaskuna elämän epäoikeudenmukaisista tilanteista. Mutta Jeesus antoi lauseelle myönteisen sisällön. Hän viittasi Jumalan valtakunnassa tehtävään yhteistyöhön. Ellei kylväjä ole kulkenut edellä, leikkaajalla ei ole mitään korjattavaa.
38.Sato on aina suoraan verrannollinen kylvömäärään, 2 Kor 9:6. Profeettojen työ oli kylvöä, joka tuotti hedelmää naisen elämässä. Hän tiesi heidän julistuksestaan, että Messias oli tuleva. Opetuslapsia varoitettiin näin ottamasta itselleen kunniaa toisten suorittamasta työstä.