ELÄMÄN LEIPÄ
Johanneksen evankeliumi luku 6:
Seuraavana päivänä järven toiselle puolelle jäänyt väkijoukko huomasi, että siellä oli ollut vain yksi vene ja että Jeesus ei ollut noussut siihen opetuslastensa kanssa vaan opetuslapset olivat lähteneet yksin.
23. Tiberiaasta tuli kuitenkin veneitä lähelle sitä paikkaa, jossa oli syöty leipää, kun Herra oli ensin lausunut kiitoksen.
24. Kun ihmiset huomasivat, ettei Jeesus eivätkä hänen opetuslapsensa olleet siellä, hekin astuivat veneisiin ja tulivat Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
25. Löydettyään hänet järven toiselta puolelta he kysyivät: "Rabbi, milloin sinä tulit tänne?"
26. Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte syödä leipää ja tulitte ravituiksi.
27. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa vaan sitä ruokaa, joka säilyy iankaikkiseen elämään ja jota Ihmisen Poika teille antaa. Häneen Isä, Jumala itse, on painanut sinettinsä."
28. He kysyivät häneltä: "Mitä meidän on tehtävä, jotta tekisimme Jumalan tekoja?"
29. Jeesus vastasi heille: "Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt."
30. Niinpä he kysyivät häneltä: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me sen nähtyämme uskoisimme sinuun? Mitä sinä teet?
31. Meidän isämme söivät mannaa autiomaassa, niin kuin on kirjoitettu: 'Hän antoi heille taivaasta leipää syötäväksi.'"
32. Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta todellisen leivän.
33. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
34. He sanoivat: "Herra, anna meille aina sitä leipää."
35. Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.
36. Mutta minä olen sanonut teille: vaikka te olette nähneet minut, te ette kuitenkaan usko.
37. Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.
38. Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon.
39. Lähettäjäni tahto on, etten kadota yhtäkään niistä, jotka hän on minulle antanut, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40. Minun Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
41. Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, kun hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta."
42. He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän voi sanoa: 'Minä olen tullut alas taivaasta' ?"
43. Jeesus vastasi heille: "Älkää nurisko keskenänne.
44. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.
45. Profeetoissa on kirjoitettu: 'Heistä kaikista tulee Jumalan opettamia.' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja oppinut häneltä, tulee minun luokseni.
46. Isää tosin ei kukaan ole nähnyt. Ainoastaan hän, joka on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän.
47. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
48. Minä olen elämän leipä.
49. Teidän isänne söivät mannaa autiomaassa, ja kuitenkin he kuolivat.
50. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, ettei kukaan, joka sitä syö, kuolisi.
51. Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan maailman elämän puolesta, on minun lihani."
52. Niin juutalaiset alkoivat riidellä keskenään sanoen: "Miten tämä mies voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
53. Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne.
54. Mutta joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55. Minun lihani on todellinen ruoka, ja minun vereni on todellinen juoma.
56. Se, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä hänessä.
57. Niin kuin Isä, joka on minut lähettänyt, elää, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka syö minua, elää minun kauttani.
58. Tämä on leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se ei ole sellaista ruokaa, jota isänne söivät ja ovat kuolleet. Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."
59. Tämän Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 6:22-59)
Elämän leipä
22.Ajankohta on ruokkimisihmettä seuraava päivä. Jeesus oli lähettänyt kansanjoukon pois, mutta monet olivat ilmeisesti vielä jääneet paikalle. Luultavasti he jäivät tänne tehdäkseen Jeesuksesta kuninkaan. Nyt he olivat ymmällä. He olivat nähneet opetuslasten lähtevän rannasta, mutta eivät löytäneet Jeesusta mistään.
23.Opetuslapsilla oli vastatuuli. Tiberias on järven länsipuolella, ja sieltä veneet tulivat siis myötätuulessa. Täällä kansa ravittiin sen jälkeen kun Herra oli lausunut kiitoksen. Opetuslapset eivät milloinkaan unohtaneet Jeesuksen ruokarukousta Gennesaretin koillisrannalla.
24.Useimmat niistä viidestätuhannesta olivat Jeesuksen käskystä lähteneet pois maitse. Jäljelle jääneet menivät saatavilla oleviin veneisiin. Oli luonnollista, että he menivät Kapernaumiin. Se oli seudun keskus, ja Jeesus asui siellä.
25.Kun he suureksi hämmästyksekseen löysivät hänet Kapernaumista, he aavistivat uuden ihmeen tapahtuneen. Heillä oli ilmeisesti edelleen mielessä ajatus tehdä hänestä kuningas. Sitä paitsi heillä ei ollut mitään uutta leipäihmettä vastaan (j. 26). Kreikan kielessä heidän kysymyksellään on kaksi merkitystä: "Milloin" ja "miten" tulit tänne?
26.Kysymyksessä ei ollut mitään vikaa, mutta heitä olisi tuskin yhtään auttanut, vaikka Jeesus olisi vastannut siihen. Siksi hän ei vastannutkaan suoraan heidän kysymykseensä, vaan paljasti heidän vaikuttimensa. He etsivät aineellista apua ja ehkä myös ihmetekoja - eivät hengellisiä lahjoja. He eivät olleet ymmärtäneet, että heidän kokemansa ihme oli merkki Jeesuksen messiaanisesta kirkkaudesta ja voimasta.
27.Jeesuksen tässä käyttämä sana "hankkia (ergadzè)", 'tehdä työtä', osoittaa, että hengellisiin asioihin on suhtauduttava vakavasti, eikä pidä säästää vaivojaan, kun etsii tyydytystä sielun syvimmille tarpeille. "Sinetti" on vahvistus, tunnistamismerkki.
28.Kysymys on ominainen ihmisille, jotka ovat hetkellisesti ihastuneita saamistaan vaikutteista, mutta elävät kuitenkin pimeydessä, kun on kysymys pelastuksesta. He tunsivat vaistonvaraisesti olevansa väärällä tiellä, ja tajusivat, että heiltä vaadittiin enemmän. Mutta he eivät tietäneet, mitä se oli. He uskoivat sen olevan jotakin, mitä heidän pitäisi tehdä. Tämä paljastaa ihmisen taipumuksen omavanhurskauteen. Jeesus oli juuri puhunut siitä, mitä hän halusi antaa heille.
29.Juutalaisten kysymys on lakiuskonnon kansalle luonteenomainen. He kysyivät, niin kuin ihmiset kaikkina aikoina kysyvät: Miten me voimme "tehdä" tekoja, jotka miellyttävät Jumalaa? Jeesus vastasi kertomalla, mikä "Jumalan teko" on. Jumala haluaa meidän uskovan häneen, jonka hän on lähettänyt. Vrt. Apt 16:31 ja 1 Joh 3:23. Nämä ihmiset ajattelivat sellaisia tekoja, joita fariseukset vaativat. Jeesus käänsi heidän ajatuksensa hengelliseen elämään.
30.Tässä on pelottava esimerkki ihmisten haluttomuudesta taipua Jumalan pelastettaviksi. Jeesus oli juuri ihmeen avulla ravinnut yli 5000 henkeä. Sen jälkeen hän oli kulkenut selittämättömällä tavalla järven poikki. Mutta se ei riittänyt. He pyysivät vielä yhtä "tunnustekoa" voidakseen uskoa. Kaikkialla ympärillämme on merkkejä ja todisteita Jumalan olemassaolosta. Mutta ne eivät meitä auta, jos emme halua uskoa Jumalaan.
31.Nämäkin heidän sanansa ilmaisevat samaa epäuskoa. He vertasivat Jeesusta Moosekseen, ja tässä vertailussa Mooses vei voiton. Jeesus oli ravinnut heitä leivällä yhtenä päivänä. Mitä se oli verrattuna Moosekseen, joka ruokki koko kansan mannalla erämaassa 40 vuoden ajan! He yrittivät tukea arvosteluaan viittaamalla Ps 78:24:ään.
32.Mahtavan »totisesti»-aloituksensa jälkeen Jeesus korjasi, että "ei Mooses antanut", vaan "Jumala antaa". Mooses sai olla välittäjänä. Jumala antaa taivaasta leivän, joka on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Ks. jj. 35 ja 48.
33.Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta. Mitä leipä on ruumiille, sitä Kristus on hengelle. Hän on rauhamme ja vanhurskautemme. Ja hän on sitä koko maailmalle. Manna tuli vain Israelin leiriin. Kristus antaa elämän kaikille kaikissa kansoissa, jotka tahtovat uskoa häneen. Hän on todellinen leipä (j. 32), Jumalan leipä (j. 33), elämän leipä, elämän antaja ja ylläpitäjä (j. 35).
34.Sana "Herra" osoittaa heillä olleen jonkinlainen usko Jeesukseen, mutta hänen jakeessa 36 olevista sanoistaan ja heidän nurinastaan (j. 41) näkyy, ettei se ollut todellista uskoa. Sanat tuovat mieleen Sykarin naisen pyynnön, kun Jeesus puhui hänen kanssaan elävästä vedestä (4:15). Useimpien ihmisten tavoin hekin kaipasivat sitä, mitä Jeesus antaa, ja he halusivat juuri sen verran, että tulisivat "aina" toimeen. Jatkosta huomaa kuitenkin heidän olleen täysin haluttomia ottamaan vastaan sitä ratkaisevaa tekoa, jonka Jeesus halusi kerta kaikkiaan suorittaa heidän elämässään - pelastusta, jota sekä juutalaiset että pakanat kaipasivat.
35.Näillä sanoilla on ääretön merkitys. Jeesus oli varoittanut kuulijoitaan ajattelemasta vain aineellisia asioita. Tarvitsemme muutakin. Leipä on välttämätöntä ravintoa kaikille ihmisille. Jeesus on elämän leipä, sillä hänellä on elämä itsessään ja hän antaa elämää toisille. Jakeessa 33 hän puhui elämän antamisesta »maailmalle». Nyt hän teki saman tarjouksen yksilölle; "joka tulee". Huomaa tässä tehty rinnastus. Kristuksen luo "tuleminen" ja Kristukseen "uskominen" tarkoittavat samaa. Lupaus, että Kristuksen luo tuleva ei koskaan tunne nälkää tai janoa, ilmentää Kristuksessa olevaa täyteyttä ja ehdotonta riittävyyttä. Meidän vastaanottokykymme saattaa olla puutteellinen, mutta hänen tarjouksestaan ei puutu mitään.
36.Nämä galilealaiset olivat nähneet Jeesuksen ihmeitä. He eivät kuitenkaan uskoneet häneen. Niinpä he olivat vaarassa menettää iankaikkisen elämän. Jeesus itse on suurin merkki. He olivat nähneet hänen voimansa ilmentymiä, mutta kuitenkin he kieltäytyivät uskomasta. »Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.»
37.Jeesus ei antanut edellisessä jakeessa ilmenevän ihmisten epäuskon lannistaa itseään. Sen sijaan hän esitti tässä erään Raamatun voimakkaimmista kutsuista. Lupaus, että hän ei heitä ulos, merkitsee mitä sydämellisintä vastaanottamista. Suuri osa hänen kylvämästään siemenestä putosi kallioperälle, mutta osa putosi hyvään maahan ja tuotti hedelmää. Isä on antanut Jeesukselle ne, jotka uskovat häneen, eikä perkele eivätkä ihmiset voi estää heitä tulemasta hänen luokseen. Heidän nimensä on kirjoitettu elämän kirjaan (Ilm 13:8), he saavat iankaikkisen elämän (j. 53), he saavat olla turvallisella mielellä (j. 39). Heillä on yhteys Kristukseen ja heidät herätetään viimeisenä päivänä (j. 54).
38.Jeesus viittasi suoraan ihmiseksi tulemiseensa (1:14) ja korosti sitä täydellistä riippuvuutta Isästä, johon hän suostui tullessaan maailmaan. Johannes ei mainitse Getsemanen taistelua, mutta siitä muistuttavia ajatuksia tulee usein esiin hänen evankeliumissaan. Jeesus viittasi tässä siihen. Vrt. Mark 14:36.
39.Isän tahto on pelastaa meidät. Tämä tahto ilmenee Pojan koko lunastustyössä. Isä antaa Pojalleen ne, jotka uskovat, ja Poika pitää heistä huolen, niin että he eivät joudu kadotetuiksi. Hänen tehtäväkseen jää heidän herättämisensä viimeisenä päivänä. "Viimeinen päivä" on vain tässä evankeliumissa esiintyvä sanonta (j.40,44,54; 11:24; 12:48). Se viittaa ilmeisesti siihen päivään, jolloin uskovat kootaan Kristuksen luo. Ks. 1 Tess 4:16-17.
40.Jeesus ilmoittaa tässä, että tunnusomaista niille, jotka Isä on hänelle antanut, on heidän uskonsa. Johanneksen viitoittama pelastuksen tie on yksinkertainen ja selvä. Jeesuksen vastaanottaminen (1:12), hänen luoksensa tuleminen (6:35), hänen näkemisensä ja häneen uskominen tarkoittavat kaikki samaa. Näiden eri ilmaisujen yhteinen merkitys on, että ihminen tunnustaa Jeesuksen ainoaksi Vapahtajaksi.
41.Jeesus oli sanonut olevansa elämän leipä ja tulleensa alas taivaasta. Kuulijat yhdistivät nämä kaksi väitettä oikealla tavalla - ja esittivät vastalauseensa. Heidän paheksumisensa johtui siitä, että he eivät nähneet Jeesuksen jumalallista kirkkautta. Ihmissydän osoittaa turmeltuneisuutensa nurisemalla Jumalaa vastaan sen sijaan, että ottaisi hänen tarjoamansa lahjan. Samaa kuvasi myös napiseminen erämaassa, 2 Moos 16:2. "Juutalaisilla" Johannes ei tarkoita kansanjoukkoa yleensä, vaan Jerusalemista ja Juudeasta tulleita ihmisiä, erityisesti uskonnollisia johtajia.
42.Miten Jeesus olisi voinut olla taivaasta tullut leipä? Hehän tunsivat hänen nasaretilaisen syntyperänsä. He olivat ymmärtäneet hänen väittävän olevansa syntyisin Jumalasta, mutta he eivät uskoneet häneen. He eivät kuitenkaan kysyneet häneltä suoraan, vaan sanoivat toisilleen mielipiteensä hänestä.
43.Heidän nurinansa syynä eivät olleet Jeesuksen sanat, vaan heidän oma epäuskonsa. Kysymykset ja vastaukset eivät hyödyttäneet mitään niin kauan kuin heidän mielensä pysyi muuttumattomana. Jeesus ei vastannut sellaiseen välihuomautukseen, joka osoitti, ettei kysyjä halunnutkaan ymmärtää. Hän nuhteli heitä ennen kuin jatkoi saman aiheen käsittelyä, josta hän oli puhunut jakeissa 37-39.
44.Juutalaiset tahtoivat väitellä ja saada tukea epäuskolleen. Jeesus halusi tarjota heille pelastusta, ja hän teki sen tässä lausumalla toistamiseen, mitä oli aikaisemmin sanonut j. 37. Hän ei tahtonut sulkea heiltä ovea, vaan avata sen ainoan oven, josta he voisivat päästä Jumalan valtakuntaan. Vain Jeesuksessa taivaasta alas tuleva Jumalan armo ja maasta kohoava ihmisen iankaikkisuuskaipuu kohtaavat. Kääntyminen hänen puoleensa on sen tähden ainoa toivomme. Nurisemalla vain suljemme tien itseltämme. Jeesuksen sanat osoittavat ihmisen ainoan toivon olevan ihmisen ulkopuolella - Jumalassa. Siksi kukaan ei voi kerskua uskollaan, sillä kaikki on Jumalan työtä. Jeesuksen Kristuksen ristin voima vetää Isän yhteyteen, 12:32. Ignatioksen kirjeessä Ef 9 Jumalan vetämisestä käytetään kuvaa: »Jeesuksen Kristuksen nostolaite, risti, nostaa teitä korkeuksiin, köytenä Pyhä Henki». "Vetää (helkyè)", sanaa käytetään esim. kalaverkon vedestä vetämisestä, 21:6,11. Tässä Isän suorittama 'vetäminen' tarkoittaa, kuten seuraava jae osoittaa, opettamista, sisimmässämme tapahtuvaa jumalallista vaikutusta.
45.Jeesus vahvisti sen, mitä oli juuri sanonut viittaamalla siihen pyhien kirjoitusten osaan, jota sanottiin »profeetoiksi». Lainaus on Jes 54:13:sta. Nämä "kaikki" ovat niitä, jotka ovat kuulleet Isää ja antaneet hänen »vetää» itseään, niin että he ovat nyt Jumalan lapsia. Jumalan sanalla on tässä vetämisessä tärkeä merkitys. Vrt. Room 10:17.
46.Ei pidä ymmärtää väärin sitä, että meidän kaikkien on tultava »Jumalan opettamiksi». Jeesus on ainoa, joka on todella nähnyt Jumalan. Mutta hän on ilmoittanut Isän täydellisesti meille. »Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän», hän sanoo 14:9. Raamatun sanasta ja Jeesuksen teoista saamme nähdä Jumalan ja oppia hänestä.
47.Sanan "totisesti" toistamisella Jeesus halusi kiinnittää uudelleen kuulijoiden huomion. Hänen sanansa eivät olleet ensi kädessä syntisille tarkoitettu kutsu, vaan opillinen selitys, että usko johtaa iankaikkiseen elämään. Sekä usko että iankaikkinen elämä kuuluvat Johanneksen evankeliumin luonteenomaisimpiin aiheisiin. Iankaikkinen elämä tarkoittaa uskonnollis-moraalista elämää erotukseksi yksinomaan ruumiillisesta elämästä, ja se merkitsee kuolemattomuutta ja kuoleman jälkeistä autuutta.
48.Jeesus toisti jakeen 35 sanat: »Minä olen elämän leipä.» Tämä on ensimmäinen seitsemästä Johanneksen evankeliumin "Minä olen" -lauseesta. Muut ovat: maailman valkeus 8:12, ovi 10:9, hyvä paimen 10:11, ylösnousemus ja elämä 11:25, tie ja totuus ja elämä 14:6, viinipuu 15:1. Tämä on Jumalan Moosekselle suorittaman esittelyn seitsenkertainen vahvistus, kun hän palavasta pensaasta ilmoitti nimekseen »Minä olen». Jotkut haluavat lisätä tähän vielä kahdeksannen kohdan. »Ennenkuin Aabraham syntyi, "olen minä" ollut», 8:58. Missään muussa evankeliumissa ei ole yhtään näistä merkittävistä "minä olen" -lauseista.
49.Manna kuvasi Jeesusta elämän leipänä. Mutta miten paljon esikuvaa suurempi onkaan todellisuus.
50.Sanalla "kuolla" on toinen merkitys tässä kuin edellisessä jakeessa. Siinä puhutaan ruumiillisesta kuolemasta, tässä hengellisestä. Vaikka uskova kuoleekin luonnollisen, ruumiillisen kuoleman, hän elää sen jälkeenkin, koska hän on syönyt sitä leipää, joka on lähtöisin taivaasta. Se leipä on hengellisen elämän jatkuvasti tarvitsemaa ravintoa. Vrt. 8:51 ja 11:26.
51.Jeesus selvitti tässä edelleen sitä, mitä oli sanonut jakeissa 33 ja 50. Hän lisäsi opetukseensa elämän leivästä kaksi uutta ilmaisua, mutta vieläkään kuulijat eivät käsittäneet mitään. Hän sanoi ensinnäkin, että hän ei ole vain elämän leipä, vaan "se elävä leipä", se ainoa, joka voi antaa hengellisen elämän. Koska hän itse on elämän lähde, hän voi antaa elämän. Elävää vettä verrataan lähteestä pulppuavaan veteen erotukseksi säiliöön kootusta rajallisesta vesimäärästä. Elävä leipä on leipä, joka uudistuu aina tarpeen mukaan.
52.He eivät pohtineet asiaa Jeesuksen kanssa. He riitelivät keskenään. Tämä on kuvaavaa kaikille teologisille riidoille. Jos kysyisimme Jeesukselta, saisimme vastauksen riitelemättä. "Riidellä (makhomai)" merkitsee 'kiistellä, väitellä'. Aikaisemmin he olivat nurisseet (j. 41). Nyt he ryhtyivät kiistelemään avoimesti ja katkerasti siitä, mitä Jeesus oli sanonut jakeissa 43-51. Mutta Jeesus ymmärsi, että he olivat käsittäneet hänen puheensa täysin aineellisesti. Myöhemminkin juutalaiset olivat eri mieltä Jeesuksesta (7:12,40-41; 9:16; 10:19). "Tämä (hçtos)" on sävyltään halveksiva ja paljastaa samanlaisen asenteen kuin jakeessa 42.
53.Tässä ja kahdessa seuraavassa jakeessa Jeesus korostaa edelleen jakeessa 51 sanomaansa. Ihmiset joutuivat kuoleman alaisuuteen syömällä kiellettyä hedelmää Eedenin paratiisissa (1 Moos 3). He pääsevät jälleen elämään ottamalla vastaan Kristuksen. Siten he tulevat osallisiksi hänen jumalallisesta luonnostaan, mitä havainnollistetaan vertaamalla sitä syömiseen.
54.Se, mitä edellisessä jakeessa sanottiin kielteisesti, »ellette syö ... », esiintyy tässä myönteisessä muodossa. Jeesus voi siirtää meihin elämää rajattomasti. Tässä ja nyt hän antaa uskovalle omaa elämäänsä, ja lopuksi hän antaa hänen kokea ruumiin ylösnousemuksen kuolleista. Se ylösnousemus kruunaa hengellisen ylösnousemuksen, joka tapahtuu uskoessamme Kristukseen, ja se on meissä tapahtuvan jumalallisen työn päätös.
55.Jeesuksen liha ja veri vastaavat hengellisessä mielessä aineellista ruokaa ja juomaa. Hänen verensä ja lihansa ovat elinehto sille, joka tahtoo elää Jumalan yhteydessä.
56.Niin kuin ruoka sulaa yhdeksi syöjän kanssa, samoin Kristus tulee yhdeksi uskovan kanssa. Ensimmäinen seuraus sen nauttimisesta, mitä Jeesus tarjoaa, on elävä yhteys häneen. Epäsuorasti Jeesus puhui tässä ylösnousemuksestaan, sillä vain ylösnoussut Kristus voi asua uskovassa, ja uskova voi elää vain elävässä ja ylösnousseessa Vapahtajassa. Isä on Pojassa ja Poika Isässä (14:10). Henki on Jeesuksen yllä (1:32). Uskovat ovat Jeesuksessa ja hän heissä (6:56; 15:4).
57.Kristuksen ja uskovan yhteyttä kuvataan tässä vertaamalla sitä Isän ja Pojan yhteyteen. Niin täydellisesti tulemme uskossa yhdeksi hänen kanssaan. Niinpä voimakas kuva syömisestä ja juomisesta ei ole liioiteltu. Jeesuksen sanat Joh 6. luvussa vievät ajatuksemme ehtoolliseen. Se on kuva siitä syvällisestä ja todellisesta yhteydestä Kristukseen, jonka ihminen saa uskoessaan. Jeesus on kuolemattomuuden takeemme. Isä on Kristuksen ja Kristus meidän elämämme. Sanonta "Isä, joka elää", ei esiinny muualla Ut:ssa, mutta vertaa vastaavia ilmaisuja 5:26 ja Matt 16:16.
58.Tässä luvussa käytetään erilaisia syömistä tarkoittavia sanoja. Jakeissa 49-53 on sana "esthiè". Se tarkoittaa 'nauttia, syödä'. Jakeessa 54 ja jakeen 58 lopussa käytetään sanaa "trègè". Tämä sana kuvaa itse tapahtumaa, 'syödä, purra' ja ilmaisee, että kysymyksessä on todellinen eikä vain vertauskuvallinen sanonta.
59.Todennäköisesti Jeesus puhui kaiken jakeesta 26 lähtien synagoogassa. Jeesus alkoi opetuksensa Kapernaumin synagoogassa. Juutalaiset kävivät säännöllisesti synagoogassa viikon toisena, viidentenä ja seitsemäntenä päivänä, ja Jeesus käytti usein näitä tilaisuuksia hyväkseen.