JEESUS RUOKKII
Johanneksen evankeliumi luku 6:
(Rinnakkaispaikat: Matt. 14:13-21; Mark. 6:30-44; Luuk. 9:10-17)
Sen jälkeen Jeesus meni Galilean- eli Tiberiaanjärven toiselle puolelle.
2. Häntä seurasi suuri joukko ihmisiä, koska he olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki sairaille.
3. Jeesus nousi vuorelle ja asettui istumaan sinne opetuslastensa kanssa.
4. Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.
5. Kun Jeesus kohotti katseensa ja näki paljon kansaa tulevan luokseen, hän sanoi Filippokselle: "Mistä ostaisimme leipää, että nämä ihmiset saisivat syödä?"
6. Tämän Jeesus sanoi koetellakseen häntä, sillä hän itse kyllä tiesi, mitä aikoi tehdä.
7. Filippos vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denaarin leivät riitä heille, niin että jokainen saisi edes vähän."
8. Yksi Jeesuksen opetuslapsista, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle:
9. "Täällä on pieni poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa. Mutta mitä ne ovat näin monelle!"
10. Jeesus sanoi: "Järjestäkää ihmiset aterioimaan." Siinä paikassa oli paljon ruohoa, ja miehet, joita oli noin viisituhatta, asettuivat maahan.
11. Sitten Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi ne syömään asettuneille, samoin kalatkin, niin paljon kuin he tahtoivat.
12. Kun he olivat kylläisiä, hän sanoi opetuslapsilleen: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan."
13. Niin he kokosivat kaksitoista korillista palasia. Ne olivat jääneet aterioivilta tähteeksi viidestä ohraleivästä.
14. Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: "Tämä on todella se profeetta, joka oli tuleva maailmaan."
15. Mutta kun Jeesus ymmärsi, että he aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, hän vetäytyi jälleen vuorelle yksinään.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 6:1-15)
5000:n ruokkiminen
1."Sen jälkeen" tarkoittaa tässä tapauksessa melko pitkää aikaa 5. luvun tapahtumien jälkeen. Jos 5:1:ssä tarkoitetaan pääsiäistä, lukujen 5 ja 6 välillä on lähes vuoden mittainen aika. Jeesus lähti järven koillispuolelle. Ruokkimisihmeen tapahtumapaikkana esitetään nykyistä Tabghaa, mutta se on varmasti tapahtunut idempänä. Koko Ut:ssa vain tässä ja 21:1:ssä Gennesaretin sanotaan Tiberiaan järveksi. Tiberiaan kaupunki mainitaan Joh 6:23:ssa. Herodes Antipas perusti kaupungin n. v. 16-22 jKr. ja antoi sille nimen keisari Tiberiuksen mukaan.
2.Ihmiset näkivät veneen järvellä ja seurasivat sitä maitse jalan (Matt 14:13). He ylittivät Jordanin ja kulkivat itään paikkaan, jossa Jeesus laski maihin. Tämä tapahtui tilanteessa, jolloin Jeesus oli halunnut vetäytyä yksinäisyyteen (Mark 6:31). Vaeltaessaan täällä Jeesus oli enimmäkseen ihmisjoukon keskellä, mikä oli hänelle enemmän kiusaksi kuin kunniaksi. Mutta miten ystävällisesti hän ottikaan vastaan ne, jotka häntä etsivät (Mark 6:34). Näiden ihmisten usko oli pinnallista. He etsivät häntä ihmeiden vuoksi eivätkä sen tähden, että hän oli syntisten pelastaja.
3.Opettajien tapaan Jeesus istuutui opetuslastensa keskelle opettamaan. Kertomuksesta käy ilmi, että Johannes tunsi alueen hyvin. "Vuori" voi tarkoittaa vuoren huippua tai koko ylätasankoa erotukseksi rantatasangosta. Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus nousi vuorelle »yksinäisyyteen, rukoilemaan» (Matt 14:23; Mark 6:46). Paikka oli lähellä Beetsaidaa (Luuk 9:10).
4.Ajankohta oli maaliskuun loppu tai huhtikuun alku. Pääsiäisen mainitseminen saattaa merkitä sitä, että paikalle kokoontunut valtava ihmisjoukko muodostui Jerusalemiin matkalla olevista pyhiinvaeltajista. Jos niin oli, Jeesuksen ehdotus aterian syömiseksi saa valtavan vertauskuvallisen arvon. Hänen aikansa ei ollut vielä tullut, mutta seuraavana pääsiäisenä hän antaisi itsensä elämän leipänä kuolemaan tuomitulle ihmiskunnalle.
5.Väkijoukossa oli yli viisituhatta miestä (j. 10). Vaikka ei sen syvempi syy kuin halu nähdä ihmeitä ollut saanut ihmisiä koolle, Jeesus ei työntänyt heitä luotaan. Hän ei milloinkaan suhtautunut ihmisten hätään välinpitämättömästi, ja hän tahtoi poistaa myös heidän hengellistä pinnallisuuttaan. Jeesus teki tämän kysymyksen Filippukselle luultavasti varhain aamulla. Synoptikkojen kertoman perusteella Jeesus oli opettanut ja parantanut sairaita koko päivän. Vasta »kun ilta tuli» (Matt 14:15), opetuslapset tekivät ruokaa koskevan kysymyksen.
6.Jeesuksen ei tarvinnut koskaan kokeilla. Hänen, joka itse on Jumalan viisaus, ei tarvinnut milloinkaan yrittää tehdä jotakin. "Hän tiesi", mitä aikoi tehdä. Jakeen 5 kysymyksellä Jeesus halusi koetella opetuslasta. Filippus oli kotoisin siltä seudulta (Joh 1:44), ja hän tiesi, miten vähäiset ruuanhankkimisedellytykset olivat. Tämä kokemus, mahdoton kysymys ja Jeesuksen ratkaisu, oli varmasti omiaan vahvistamaan Filippuksen uskoa.
7.Arka Filippus on opetuslapsi, jolla on meille paljon opetettavaa. Hänen oli vaikea uskoa, ellei hän nähnyt (14:8). Tässä hän laskelmoi liikemiehen tavoin eikä ymmärtänyt uskon ja Mestarin mahdollisuuksia. Oliko hän unohtanut, että Jeesus oli tehnyt veden viiniksi? Jeesuksen tapa suhtautua Filippukseen rohkaisee meitä varmasti suuresti.
8.Myös 1:40:ssä Andreas esitellään Simon Pietarin veljeksi. Pietari oli varmasti tunnettu. Mutta ei hänen veljensäkään ollut vähäpätöinen mies. Hän toi Jeesuksen luo jonkun jokaisessa Raamatun kertomuksessa, jossa puhutaan hänestä.
9.Andreaksen ehdotukseen kätkeytyy pieni toivonkipinä, mutta sekä Filippus että Andreas olivat selvästi sokeita sille, mitä Jeesus pystyi tekemään. Niin kuin Israel muinoin, hekin olivat unohtaneet Jumalan teot ja ihmeet (Ps 78:11). Kumpikin laski ruuan määrää ajattelematta, mitä Jeesus pystyi tekemään, ja havaitsi tilanteen toivottomaksi. Sielunhoitaja Andreaan eduksi voidaan sanoa, että hän oli löytänyt pojan, jota Jeesus halusi käyttää. Ei kuka hyvänsä huomaa pientä poikaa 5000 miehen joukosta. Ohraleivät olivat köyhien ruokaa. Varakkaat käyttivät vehnää. Syömällä vaatimatonta ruokaa ei kuitenkaan tulla hurskaiksi. Jeesus kuitenkin eli yksinkertaisesti.
10.Jeesus ei nuhdellut Filippusta eikä Andreasta. Sen sijaan hän asetti kaikkien opetuslasten kuuliaisuuden koetukselle. Miksi kansan pitäisi istuutua aterioimaan, kun ei ollut ruokaa? Mestari käski, ja se riitti heille. Sen voiman salaisuus, joka myöhemmin näkyy apostolien elämässä, on siinä, että he tekivät niin kuin Jeesus sanoi. Kun usko on heikko, paras keino sen vahvistamiseksi on totteleminen. Väki asettui maahan ruokakunnittain, ja siinä paikassa oli paljon ruohoa (Mark 6:39-40). 5000 miehen lisäksi joukossa oli myös naisia ja lapsia (Matt 14:21), mutta heitä ei laskettu. Tuona päivänä Herra käytti välikappaleenaan yhtä niistä, joita ei edes vaivauduttu laskemaan.
11.Jeesus rukoili varmaan tavanomaisen juutalaisen ruokarukouksen: »Minä kiitän sinua, Jumala, että annat leivän kasvaa maasta.» Sen jälkeen ruoka lisääntyi joko Jeesuksen käsissä tai opetuslasten käsissä heidän jakaessaan sitä. Ihme puhuu Jeesuksen rajattomista voimavaroista. Ihmeen teki hän. Opetuslapset olivat vastuussa vain jakamisesta. He palvelivat samalla tavalla kuin palvelijat olivat Kaanassa palvelleet Jeesuksen ensimmäisen ihmeen yhteydessä (2:8). Nyt me saamme olla hänen työtovereitaan (1 Kor 3:9) ja välittää hänen ihmeitään ihmisille.
12.Nämä sanat ovat jyrkkänä vastakohtana Filippuksen ja Andreaan ehdotuksille. Ne kuvastivat epäuskon rajoittuneisuutta, kun taas Jeesus toi esiin jumalallisen armon rajattoman runsauden. Nälkäiset eivät ainoastaan saaneet kyllikseen. Ruokaa jäi tähteeksikin.
13.Tässä mainitaan vielä kerran ohraleivät. Tähteeksi jäänyt ruoka oli samanlaista kuin alkuperäinen. Palvelevien opetuslasten ei tarvinnut jäädä ilman. Heillä oli enemmän sieltä lähtiessään kuin sinne tullessaan. Vrt. 2 Aik 31:10. Tämä ihme on johdantona Jeesuksen opetukselle itsestään elämän leipänä myöhemmin samassa luvussa. Se leipä riittää koko maailmalle.
14.Juutalaisten uskomuksen mukaan 5 Moos 18:15,18:ssa ennustettu profeetta ja Messias eivät olleet sama henkilö, 1:20-21. He uskoivat profeetan tulevan ensiksi ja ravitsevan kansan, niin kuin Mooses oli tehnyt autiomaassa. He näkivät tässä tapahtumassa yhtymäkohdan siihen, ja nyt he näyttivät halukkailta uskomaan Jeesukseen. Mutta pian osoittautui, etteivät he tunteneet häntä.
15.Markus kertoo, että Jeesus vaati opetuslapsia astumaan veneeseen. Johannes ilmoittaa, miksi hän teki niin. Hän halusi säästää heidät kansan vaaralliselta innolta. Ihme oli tehnyt voimakkaan ja välittömän vaikutuksen kansaan. Usein mielipiteet hänestä menivät ristiin, mutta tässä tilaisuudessa kaikki läsnäolijat näkivät Jumalan teon hänessä. Jeesus ei voinut hyväksyä niitä poliittisia vaikuttimia, jotka olivat synnyttäneet ajatuksen, että nyt saataisiin Daavidin valtaistuimelle kuningas. Siksi hän vetäytyi "pois yksinänsä". Hän ei ollut tullut perustamaan poliittista mahtia. Hän ei halunnut leipäkuninkaaksi. Hänen valtakuntansa oli totuuden valtakunta, 18:37. Jeesus kohtasi saman kiusauksen, jonka hän oli aikaisemmin voittanut toisessa autiomaassa. Siellä ei ollut yltäkyllin leipää, niin kuin täällä, vaan hän oli ollut nälissään (Matt 4:2-3). Hän voitti yhtä vakuuttavasti tälläkin kerralla.