BETESDAN ALTAALLA
Johanneksen evankeliumi luku 5:
Sen jälkeen oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.
2. Jerusalemissa on Lammasportin luona allas, jota kutsutaan heprean kielellä Betesdaksi, ja siihen kuuluu viisi pylväskäytävää.
3. Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia. [He odottivat veden kuohuttamista.
4. Altaaseen näet laskeutui aika ajoin enkeli, joka kuohutti veden. Se, joka veden kuohuttamisen jälkeen ensimmäisenä astui siihen, tuli terveeksi, sairastipa mitä tautia tahansa.](13)
5. Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta.
6. Kun Jeesus näki hänet siellä makaamassa ja tiesi hänen sairastaneen jo kauan aikaa, hän kysyi: "Tahdotko tulla terveeksi?"
7. Sairas vastasi: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut altaaseen, kun vesi kuohuu. Ja kun minä olen menossa, toinen astuu sinne ennen minua."
8. Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele."
9. Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja alkoi kävellä. Mutta se päivä oli sapatti.
10. Niin juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta."
11. Hän vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja kävele.' "
12. He kysyivät häneltä: "Kuka se mies oli, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja kävele' ?"
13. Mutta parannettu ei tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli vetäytynyt pois, koska paikalla oli paljon kansaa.
14. Tämän jälkeen Jeesus tapasi hänet temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet tullut terveeksi. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle tapahtuisi mitään pahempaa."
15. Mies lähti sieltä ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli tehnyt hänet terveeksi.
16. Juutalaiset alkoivat vainota Jeesusta sen tähden, että hän teki tällaista sapattina.
17. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni on tehnyt työtä tähän asti ja tekee yhä, ja niin teen minäkin."
18. Tämän takia juutalaiset vielä kiihkeämmin halusivat tappaa hänet, koska hän ei ainoastaan rikkonut sapattikäskyä, vaan myös kutsui Jumalaa omaksi Isäkseen tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 5:1-18)
Jeesus Betesdan lammikolla
1.Ei voi varmasti päätellä, mikä "juutalaisten juhla" tämä oli. Monet uskovat sen olleen pääsiäinen. Jos niin on, voidaan määrittää ajallisesti suuri osa Jeesuksen toiminnasta niiden neljän pääsiäisjuhlan mukaan, jotka hänen julkiseen toimintaansa sisältyivät. Jos kyseinen juhla oli pääsiäinen, Johannes mainitsee ne kaikki. Jeesus astui ensimmäisen kerran julkisuuteen juuri pääsiäisenä, 2:13. Tässä kerrottu juhla oli vuotta myöhemmin. Yksi pääsiäisjuhla on mainittu 6:4:ssä. Jeesuksen vastustus oli kasvanut ankaraksi. Se pääsiäinen, jona Jeesus ristiinnaulittiin mainitaan 11:55:ssä. Jeesus vastusti usein muodollista uskonnollisuutta ja arvosteli jumalanpalveluksen rappiotilaa, mutta kunnioitti Mooseksen säädöksiä, koska ne olivat Jumalan antamia. Sen vuoksi hän matkusti Jerusalemiin juhlille.
2.Jerusalemiin johtaneet portit mainitaan Nehemian kirjan 3. luvussa. "Lammasportti" oli itämuurin pohjoisosassa, lähellä Betesdaa ja temppelialuetta. Temppeliin tuotavat uhrieläimet kuljetettiin Lammasportista. "Betesda" merkitsee 'laupeuden talo'. Nykyisen Pyhän Annan kirkon alueella temppelialueen pohjoispuolella arkeologit ovat kaivaneet esiin kaksi lammikkoa, joista kumpikin on pinta-alaltaan 48 x 68 m. Lammikkojen välissä oli pylväskäytävä ja ympärillä neljä pylväshallia.
3.Kaikki kolme mainittua sairautta ovat parantumattomia, mutta sairaat makasivat täällä toivoen parantuvansa.
4.Tämä jae ja edellisen jakeen loppu puuttuvat vanhimmista käsikirjoituksista. Se voi olla lisäys, jonka tarkoitus on selventää jakeen 7 sisältöä.
5.Johannes ei mainitse sairauden laatua, mutta mies oli selvästikin rampa. Sairausajan mainitseminen osoittaa, että miehen avunsaantimahdollisuudet olivat äärimmäisen pienet. Hän ehätti liikkeelle aina liian myöhään voidakseen käyttää hyväkseen lammikon vettä. Jeesus valitsi potilaan, jonka kärsimykset olivat suuret ja joka oli toivoton tapaus.
6.Jeesus näki ihmisjoukossa olevan yksilön. Tässä kohtaamisessa aloitteen tekijänä ei ollut sairas mies. Hän ei edes tiennyt, kuka Jeesus oli. Tässä, kuten aina, Jeesus etsi ja löysi. Mies odotti suotuisampaa tilannetta, jolloin kohtaloon alistuminen ei olisi lannistanut hänen rohkeuttaan (j. 7), mutta hän tarvitsi jonkun, joka voisi auttaa häntä siellä missä hän oli ja sellaisena kuin hän oli. Nyt tuo auttaja oli tullut hänen luokseen. Ei edes 38 vuoden sairastaminen jälkeen ole itsestään selvää, että sairas haluaa tulla terveeksi. Monille sairaus suo ainoan yhteydenpitomahdollisuuden toisten ihmisten kanssa, ja he pitävät sairautta parempana kuin täydellistä yksinäisyyttä. Monet eivät myöskään tahdo ottaa apua Jeesukselta, johon eivät halua uskoa.
7."Minulla ei ole ketään". Sanat kuvastavat kohtaloon alistumista, epätoivoa ja äärimmäistä yksinäisyyttä. Mies luuli, että hänen terveeksi tulemisensa oli ehdottomasti riippuvainen veden kuohuttamisesta. Mutta joku toinen ehti aina ennen häntä käyttää hyväkseen hänen odottamansa tilaisuuden. Betesdan lammikolla yhdessä nurkassa oli kapeat portaat, jotka johtivat syvällä olevaan veteen. Vain yksi henkilö kerrallaan saattoi laskeutua portaita. Lähde pulppusi ajoittain, joten vesi joutui liikkeeseen tietyin välein, mikä ei suinkaan ole harvinaista tuliperäisessä Palestiinassa. Betesdalla voi saada avun vain tiettyjen olosuhteiden vallitessa ja vain yksi henkilö kerrallaan. Miten toisenlaista onkaan Jeesuksen antama apu!
8.Jeesusta ei rajoittanut miehen toivottomuus. Hänen toinen lauseensa miehelle oli käsky. Hänen sanansa olivat täynnä henkeä ja elämää. Mies sai käskyn nousta. Sitä hän ei ollut kyennyt tekemään 38 vuoteen. Mutta koko Jeesuksen asenne innosti häntä yrittämään. Ja kävi ilmi, että nyt hän pystyi sekä seisomaan, kävelemään että kantamaan.
9.Paraneminen tapahtui hetkessä ja oli täydellinen. Mies ei kokenut ihmettä omin ponnistuksin, vaan yksinomaan Jeesuksen armahtavan teon voimasta. Jeesus vastusti aina epäaitoa hurskautta. Mikään synti ei herättänyt hänessä niin paljon vastustusta kuin kuollut uskonnollisuus. Hänen katsottiin nyt rikkoneen sapatin käskettyään miehen kantaa vuoteensa kotiin, sillä tämä tekikin niin.
10.Juutalaisten tulkinnalle olivat pohjana 4 Moos 15:32 s.; Neh 13:15 s. ja Jer 17:21, vaikka nämä kohdat käsittelevät aivan muuta asiaa. Muutamat rabbiinit tuomitsivat synniksi senkin, että joku kantoi neulaa päällysvaatteissaan sapattina. Siitäkin väiteltiin, voitiinko irtohampaiden tai puujalkojen käyttöä sapattina pitää sallittuna. Sairas mies varmasti tunnettiin. Nyt ihmiset näkivät hänen kantavan sitä mattoa tai viittaa, jolla oli maannut, mutta he eivät kyenneet näkemään ihmettä eivätkä iloitsemaan hänen kanssaan.
11.Parantunut vastasi arvostelijoilleen yksinkertaisesti ja viisaasti. Hän ei ryhtynyt heidän kanssaan teologisiin väittelyihin. Eikä hän syyttänyt heitä siitä, etteivät he olleet kiitollisia hänen kärsimystensä päättymisestä. Hän vain piiloutui Jeesuksen ja hänen sanojensa taakse. Hän sanoi itse asiassa: Eihän hän, joka oli niin hyvä, että paransi minut, voi olla niin paha, että käskisi minun tehdä syntiä.
12.Nyt miehen syyttäjätkin kiinnittivät huomionsa Jeesukseen. He näyttivät täysin piittaamattomilta siitä, että mies oli kertonut parantuneensa. Ainoa, mikä heitä kiinnosti, oli »lainrikkomus». Ihme ja terveeksi tuleminen eivät merkinneet heille mitään. »Se mies» sanottiin halveksivassa äänensävyssä.
13.Jeesus paransi usein ihmisiä, joiden tiedot hänestä olivat hyvin vähäiset. Kokemuksestaan huolimatta tämä mies ei tiennyt, kuka Jeesus oli. Jeesus ei milloinkaan tavoitellut kansan suosiota. Ks. Mark 1:37-38,44; 7:36; 8:26. Hän ei vetäytynyt syrjään karttaakseen vaaroja, vaan välttyäkseen ihmisten suosionosoituksilta. Hän on kiinnostunut vain uskostamme ja rakkaudestamme.
14.Nyt mies ei kohdannut Jeesusta kansanjoukossa, vaan pyhäkössä. Hänen kokemansa armo oli vetänyt hänet sinne, missä hän ei luultavasti ollut 38 vuoteen ollut. Jeesuksen kohdanneelle tulee halu päästä Jumalan huoneeseen. Jeesuksen sanat, että hänen ei pitäisi enää tehdä syntiä välttääkseen pahempaa, saattavat viitata synnin aiheuttamaan sairauteen.
Jeesus puhuu työstään
15.Nyt mies tiesi, kuka hänet oli parantanut, ja hän tunnusti suullaan, mitä hänelle oli tapahtunut (Room 10:10). Epäilemättä hän todisti Jeesuksesta mitä parhaimmassa tarkoituksessa. Juutalaiset eivät enää välittäneet terveeksi tulleesta miehestä, vaan kiinnittivät huomionsa parantajaan.
16.Sen sijaan, että he olisivat ylistäneet Jumalaa tapahtuneesta, heidät valtasi viha. Niistä, joiden olisi pitänyt olla Jeesuksen seuraajia, tuli hänen vainoojiaan. Sen sijaan, että olisivat tulleet hänen luokseen, joka voi antaa heille elämän, he yrittivät tappaa hänet.
17.Jeesusta arvostelemalla he kapinoivat itseään Jumalaa vastaan. Jeesukselle he eivät voineet mitään, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Tästä alkaen Jeesus puhuu suhteestaan Isään, ja opetus päättyy päteviin todistuksiin siitä, että hän on Jumalan Poika (jj. 32-39). Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyön jälkeen, mutta hän ei ole milloinkaan levännyt maailmanjärjestyksen ylläpitäjänä eikä lakannut huolehtimasta luomakunnastaan. Tämä ei ollut ainoa tilaisuus, missä Jeesusta syytettiin sapatin rikkomisesta. Hän antoi eri tilanteissa erilaisia vastauksia. Matt 12:2-5:ssä ja Mark 2:24-26:ssa hän viittasi Daavidin esimerkkiin ja lain soveltamiseen. Luuk 13:15:ssä hän vetosi puhtaasti yleisinhimillisiin näkökohtiin.
18.Jeesuksen sanoja ei voinut ymmärtää väärin. Oli aivan selvää, että hän sanoi Jumalaa Isäkseen. Sitä ei ollut kukaan ennen häntä tehnyt. Hän väitti olevansa "Jumalan vertainen". Juutalaiset olivat oikeassa käsittäessään hänen sanoneen näin, eikä Jeesus kumonnut heidän mielipidettään. Sanonta "tavoittelivat häntä tappaaksensa" esiintyy tässä evankeliumissa usein, 7:1,19,25; 8:37,40. Ks. myös 11:53.